Sanna Halla-aho unelmatetissä

Bussi pysähtyy aamuruuhkaan ja alan vilkuilla kelloa. Ehdinkö varmasti yhdeksäksi mediakeskukseen? Päätän laittaa tekstarin Teemulle: ”Hei! Matkalla ja saatan myöhästyä hiukan. ”Mahanpohjassa kipristelee ja eka aamu uudessa työpaikassa jännittää.

Miksi kesken kouluvuoden ja sateisen joulukuun olen matkalla uuteen työpaikkaan? Kiitos kuuluu ope-tetille eli opettajien mahdollisuudelle tutustua työelämään.

Kaikki alkoi, kun järjestelin viime syksynä ysiluokkalaisten harjoittelua ja mietimme yhdessä oppilaiden kanssa uusia ja kivoja työpaikkoja. Samaan aikaan koulussamme vieraili Ykä-hanke ja yksi oppilaista keksi kysyä heiltä, mahtuisiko projektiin muutama koululainen viikoksi. Mahtuihan sinne, ja kun sain työtehtävien kuvauksen välitettäväksi oppilaille, vastasin spontaanisti, että tulisin itsekin mielelläni harjoittelijaksi niin kivan kuuloiseen hommaan. Sain pian vastauksen, että ”No miksi et tulisi?”

Näiden onnekkaiden sattumien ja opetusviraston myötämielisen sijaisrahapäätöksen ansiosta vaihdoin viikoksi työtä ja tehtäviä, ja istun siis maanantaiaamuna matkalla kohti uutta duunipaikkaa. Ehdin sittenkin ajoissa perille ja tapaan työkaverini. Aloitamme viikon suunnittelemalla tehtäviäni ja napsimme tavoitteita post it -lapuille työhuoneen seinälle. Selkeä ja kiva työtapa, jossa laput jäävät paikoilleen ja joihin palaamme viikon varrella muutaman kerran.

Ykän eli yhteisöllisyys, koulu ja älykkäät palvelut -projektin päämääränä on kehittää yhdessä koulun, oppilaiden ja muiden sidosryhmien kanssa kouluista yhteisöllisempiä. Helsingissä kehitystyön tuloksena on syntynyt viisi toimintamallia: PopUp -koululasten tilastollinen vuosikirja eli Tilastrofi, iNNOSTU!-toiminta, mediatiimi ja unelmointiprojekti.

Viimeksi mainittua Ykäläiset eli Teemu Ruohonen ja Minna Torppa kävivät Vesalan yläasteella pilotoimassa ja jota innostuin kokeilemaan omilla opinto-ohjauksen tunneillani. Tet-jaksoni päätettiinkin käyttää unelmointiprojektin edistämiseen.

Tiimissä työskentely on hauskaa ja haastavaa

Tiistaiaamuna olen hyvissä ajoin paikalla Aleksis Kiven koulun opettajanhuoneessa. Minna ja Teemu vetävät unelmointia yhdellä alakoulun luokalla ja pääsen mukaan seuraamaan. Tunnin jälkeen pidämme palaveria ja reflektoimme tuntia. Tuntuu hienolta tehdä vaihteeksi tällaista työtä, keskustella aikuisten kesken. Lounaalle menemme läheiseen ravintolaan, ylellisyys sekin nopeisiin koululounaisiin tottuneelle.

Opettajan työn yksi leimaavimpia piirteitä on sen itsenäisyys, mikä joskus tuntuu yksinäiseltäkin. Ainoana kouluni opona suunnittelen ja teen työtäni pääasiassa yksin. Tiimissä työskentely tuntuu hauskalta ja myös haastavalta. Innostuneina paahdamme pitkät päivät ja silti aika tuntuu loppuvan kesken.

Perjantaiaamuna käyn ostamassa alakerran kahviosta tiimilleni joulutortut, viimeinen päivä on käsillä. Päivitämme tilanteen ja palaamme maanantaina seinälle liimattuihin lappuihin, mitkä kohdat tulivat valmiiksi ja mitä vielä puuttuu. Laput vaihtavat järjestystä ja kaikki ovat kartalla. Lopuksi päätämme jatkaa yhdessä tekemistä jatkossakin. Olen innoissani, olen päässyt mukaan huippukivaan projektiin! Olen myös mielissäni hyvästä palautteesta ja siitä, että olen oikeasti ollut hyödyksi harjoittelijana. Palaan koulutyöhöni tarmoa puhkuen joulukuun pimeydestä huolimatta. Unelmointiprojektin kehittäminen jatkuu ja kokeilen sitä seuraavaksi keväällä kahdeksasluokkalaisten kanssa.

Suosittelen kokeilmaan tet-jaksoa

Mitä jäi käteen Tetistä? Nyt keväällä kun järjestelin kasiluokkalaisten harjoittelua, palasin takaisin omiin kokemuksiini. Niiden avulla ohjeistin oppilaita tulevaa viikkoa varten.

Tiedän tasan tarkkaan, kuinka jännittävää on mennä viikoksi uuteen paikkaan ja uusin tehtäviin. Tiedän myös miten palkitseva kokemus on, kun kaikki menee nappiin. Samalla totutuista rutiineista poikkeaminen on väsyttävää ja uusien asioiden opettelu vie voimia. Siitäkin huolimatta suosittelen lämpimästi kokeilemaan Tet-jaksoa. Irtiotto omasta aherruksesta on virkistävää ja antaa varmasti uusia näkökulmia omaan tuttuun työhön ja työelämään yleensäkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sanna Halla-aho toimii Vesalan ylä-asteella opinto-ohjaajana.

Mediatiimitoiminta osaksi Helsingin mediakeskuksen toimintaa

 

Mediatiimi on eri-ikäisistä oppilaista koostuva osallisuusryhmä, jonka tehtävänä on taltioida tekstein, kuvin tai videoin koulun arkea ja juhlaa. Esimerkiksi Meri-Rastilan ala-asteen koulu on tehnyt omaa Rastilan lehteä jo pitkään. Mediakeskus on tarjonnut opettajille koulutusta mediatiimitoiminnan tukemiseksi ja lainannut tarvittaessa laitteita oppilaskäyttöön.

Hyvien käytäntöjen jakamista

Keskeistä mediatiimitoiminnassa on muiden koulujen kokemuksista oppiminen ja hyvien käytäntöjen jakaminen. Forum Virium Helsinki on tukenut mediatiimitoimintaa tarjoamalla yhteisötuottaja Raisa Laukkasen osaamista koulujen käyttöön.

Laukkanen on vuoden 2013 aikana kiertänyt kouluissa opastamassa ja kannustamassa sekä opettajia että oppilaita mediatiimitoimintaan. ”Mediatiimitoiminnan malli räätälöidään aina koulun omien tarpeiden ja resurssien pohjalta. Opettajilta ei vaadita mitään erityistä mediaosaamista – innostus ja tarve koulun oman viestinnän kehittämiseen riittää. Mediatiimitoiminnan on tarkoitus olla oppilaiden näköistä ja kokoista” summaa Laukkanen mediatiimitoiminnan lähtökohdat.

Mediakeskus tarjoaa konkreettista tukea 

Vuoden 2013 lopulla opetusviraston mediakeskus päätti ottaa mediatiimitoiminnan pysyväksi osaksi opettajien koulutustarjontaa. Laukkanen palkattiin osapäiväiseksi mediatiimikouluttajaksi, jonka voi tilata koululle auttamaan mediatiimitoiminnan käynnistämisessä. Lisäksi Laukkaselta voi saada kokeiltavaksi mediatiimitoimintaan soveltuvia laitteita ja hän tarjoaa apua myös blogimuotoisen verkkolehden perustamiseen.

Opetusviraston mukaan mediatiimin kaltaisia ryhmiä on reilussa kymmenessä koulussa jo ennestään, ja Yhteisöllisyys, koulut ja älykkäät palvelut -projektin aikana niitä on perustettu noin tusina lisää. Tavoitteena on vuoden 2014 aikana sekä kartoittaa koulujen mediaosallisuusryhmien tilanne että perustaa uusia tiimejä kaikkiin asiasta kiinnostuneisiin kouluihin. Toiminna tukemiseksi kootaan konkreettinen työkalupakki, Mediasalkku,  joka tarjoaa muun muassa teknistä tukea mediatiimitoiminnan käynnistämiseen.

Lisätietoja: Raisa Laukkanen, puh. 040 661 5320, raisa.laukkanen(at)forumvirium.fi

Lataa Mediatiimiesite PDF-muodossa: Mediatiimiesite

Klaffi-videokilpailun satoa

 

Klaffi on Turun koulujen ja oppilaitosten oma videokilpailu, jossa etsitään Turun parasta oppilastyönä toteutettua videota. Kilpailussa on kolme eri sarjaa: elokuva, opetusvideo ja animaatio. Klaffi-kisaan on voinut osallistua kuka tahansa Turun koulussa tai oppilaitoksessa lukuvuonna 2013 – 2014 opiskeleva oppilas, opiskelija tai korkeintaan 4-henkinen oppilasryhmä. Kullekin ikäryhmälle on oma sarjansa.

Kilpailutyöt piti jättää sisään marraskuun loppuun mennessä ja ne ovat nyt katsottavissa Tuubista. Käy äänestämässä suosikkiasi!

Miten Turun paras video valitaan?

Jatkoon menevät työt valitaan sen perusteella, paljonko tykkäyksiä videot ovat saaneet 31.1.2014 mennessä. Jatkoon valitaan eniten tykkäyksiä saaneet kymmenen kilpailutyötä jokaisesta sarjasta/ikäryhmä. Työt menevät kunkin ikäryhmän oman raadin käsittelyyn. Raadin äänestyksen perusteella valitaan kolme työtä jokaisesta sarjasta maaliskuussa järjestettävään Klaffi-gaalaan.

Mitä töiltä odotetaan?

Kilpailuun osallistuvan työn täytyy kokonaisuudessaan olla oppilaan käsialaa, ja se saa olla korkeintaan 3 minuuttia pitkä. Opettaja on saanut ehdottaa ideoita, neuvoa editoinnissa ja olla etenkin pienten kilpailijoiden apuna teknisissä asioissa. Opettaja ei kuitenkaan saa olla vastuussa työn sisällöstä ja toteutuksesta. Työ on siis saanut jäädä rosoiseksi eikä teknisen toteutuksen taso ole se tärkein arviointikriteeri.

Työn täytyy kaikilta osiltaan kunnioittaa tekijänoikeutta, eli esimerkiksi kuvien ja musiikin osalta tulee joko käyttää cc-lisenssillä julkaistua tai itse tehtyä materiaalia. Kaikilla kilpailutöissä mukana olevilla tulee olla lupa kuvan, nimen ja oppilastyön julkaisemiselle.

Klaffi_Videokisajuliste

 

Lasten tilastollinen vuosikirja tukee oppilaiden hyvinvointia

 

Lasten tilastollinen vuosikirja on toimintamalli, jonka tavoitteena on innostaa lapsia tutkimaan omaa arkeaan ja tuottamaan siihen liittyvää tietoa tilastollisin menetelmin. Työskentely ohjaa lapsia yhteistyöhön ja oman yhteisönsä kehittämiseen. Kouluille vuosikirja tarjoaa toiminnallisen ja osallistavan tavan toteuttaa opetussuunnitelmaa ja saada uutta tietoa oppilaiden hyvinvoinnista.

Helsingissä lasten tilastollisen vuosikirjan toimintamalleja on kokeillut jo useampi koulu ja kokemukset ovat olleet positiivisia. Tilastollisin menetelmin on saatu oppilaiden hyvinvoinnista ajantasaista ja luotettavaa tietoa, jonka pohjalta on voitu lähteä muokkaamaan koulun olemassa olevia käytäntöjä paremmin oppilaiden tarpeita ja toiveita vastaaviksi. Myös oppilaat ovat lähteneet innokkaasti mukaan ja saaneet aikaan konkreettisia muutoksia.

Meilahdessa panostetaan kouluviihtyvyyteen

Keväällä Meilahden vanhemmat oppilaat selvittivät sitä, mitkä asiat uuteen kouluun tullessa askarruttivat mieltä. Oppilaat listasivat sellaisia asioita kuten uudet ruokailukäytännöt ja pelko siitä, ettei löydä esimerkiksi vessoja.

Laadittujen tilastojen pohjalta muutettiin koulun toimintatapoja siten, että 7. luokkalaiset perehdytettiin uuteen kouluunsa huomioiden erityisesti tilastollisesti merkittävät ”epävarmuustekijät”. Kun 7. luokkalaiset olivat käyneet koulua muutaman viikon, heidän keskuudessaan tehtiin kouluviihtyvyyskysely. Tulosten perusteella voitiin todeta, että uusi tapa perehdyttää 7. luokkalaiset oli toiminut erinomaisesti. Samassa kyselyssä tiedusteltiin myös koulukiusaamisesta ja 95 oppilasta kertoi, että heitä ei ole kiusattu, 3 kertoi kiusaamista olleen vähän ja 4 ilmoitti kiusaamista tapahtuneen (ks. kuva). Meilahden yläaste onkin päättänyt muuttaa toimintatapojaan vuosikirjaprojektin pohjalta ja jatkossakin seurata uusien 7. luokkalaisten viihtyvyttä kyselyn avulla.

Koulukiusaaminen_visualisointi

Kannelmäessä kartoitetaan oppimistyylejä

Kannelmäen yläasteen oppilaat vastasivat kyselyyn, jossa tiedusteltiin heidän oppimiseensa vaikuttavista tekijöistä. Kysymykset oli jaoteltu kuuteen eri yläluokkaan: emotionaaliset tekijät, psykologiset tekijät, ympäristötekijät, sosiaaliset tekijät, fysiologiset tekijät ja vastaanottokanavat. Tulosten perusteella kullekin oppilaalle laadittiin oma oppimisprofiili, josta keskusteltiin yhteisesti biologian tunnilla. Lisäksi oppilaat visualisoivat oman oppimisprofiilinsa julisteeksi.

Opettaja teki aineistosta omaan käyttöönsä oppilasprofiilit, jossa on ajettu ristiin oppilaiden keksiarvot ja heidän oppimisprofiilinsa. Tämän perusteella oppilaita voidaan jakaa heidän oppimistyylinsä mukaiseen ryhmään eli tarjota esimerkiksi hiljaisen työtilan tai paremman valaistuksen. Myös oppilaiden kanssa on keskusteltu erilaisista oppimistyyleistä, jotta he paremmin ymmärtäisivät – ja sietäisivät – toistensa erilaisuutta.

Tukea oman vuosikirjan kokoamiseen

Yhteistyössä koulujen kanssa kehitetty erilaisia menetelmiä ja työkaluja lasten omien tutkimuskysymysten määrittelyyn, aineiston keruuseen ja tiedon visualisointiin. Tavoitteena on löytää sellainen toimintamalli, joka tukee sekä opettajan työtä että osallistaa oppilaita.

Konkreettista tukea kouluille tarjoaa Helsingin Matikkamaa, jossa Hannu Korhonen ohjaa sekä opettajia että oppilaita vuosikirjojen koostamisessa. ”Oman ympäristön tutkiminen tilastollisin menetelmin antaa mahdollisuuden tuoda näkymätöntä tietoa näkyväksi. Tämä voi olla hyödyllistä niin oppilaalle kuin opettajallekin.”, Korhonen summaa vuosikirjaprojektin hyödyt kouluille.

Lasten tilastollista vuosikirjaa ja siihen liittyviä toimintamalleja työstävät yhdessä Helsingin kaupungin tietokeskus, opetusviraston hyvinvointiyksikkö, Helsingin yliopiston Summamutikka-keskus, Tilastokeskus ja Forum Virium Helsinki. Lisää tietoa toimintamallista ja esimerkkejä jo toteutetuista projekteista löytyy osoitteesta: www.lastentilastollinenvuosikirja.fi

Yllättävä tapaus – Lasten eläintarinoita eri kielillä

 

Olipa kerran opettaja, joka oli työskennellyt 10 vuotta monikulttuurisessa koulussa. Eräänä päivänä opettaja heräsi työtovereidensa kanssa huomaamaan, että oppilailla oli kätkössä arvokkaita aarteita. Useilla oppilailla oli kieli tai useampia, jotka oli opittu vanhemmilta, omaksuttu toisessa maassa tai opeteltu opettajan johdolla. ”Aarteet esiin!” huudahti koko koulun väki yhteen ääneen.

Tämän oivalluksen seurauksena syntyi unelma monikielisen kirjan tekemisestä. Alussa oli lasten kertoma tarina leijonasta, jonka opettaja kirjasi esi- ja alkuopetuksen musiikkipajassa. Pian leijona sai seurakseen toiset yhtä yllätykselliset tarinat krokotiilista, kirahvista ja elefantista. Se, että tarinat ovat alkujaan lasten suullisesti kertomia, näkyy kirjan kielessä ja vauhdikkaissa käänteissä.

Pian tarinoita jo käännettiin 14 eri kielelle arabiasta swahiliin. Oppilaat, vanhemmat, kielten opettajat ja koulun muu henkilökunta lähipiireineen pähkäili yhdessä käännösten parissa. Taitavien kolmas- ja toisluokkalaisten kynät sauhusivat, kun tarinoiden kuvitus toteutettiin hyvin lyhyessä ajassa. Kanteen käytettiin esi- ja alkuopetuksen kädentaitopajassa syntyneitä värikkäitä viidakkotöitä.

FB_Viidakkokirja copy

Yllättävä tapaus -kirjan tuotantoa koordinoi Suomi toisena kielenä -opettaja Leena Siikaniemi: ”Kirjaprojekti opetti paljon ja olen hyvin iloinen siitä myönteisestä ilmapiiristä, jonka kirjan tekeminen synnytti. Kaikkia koulussa puhuttua 32 kieltä ei saatu kirjaan mukaan, mutta tarina jatkuu ja uusia syntyy”.

Yhteisöllisyys, koulu ja älykkäät -projekti oli mukana tukemassa Yllättävä tapaus -kirjan tuotantoa. “Kirjaprojektissa toteutuvat pitkälti ne asiat, joita varten YKÄ-projekti on olemassa eli oppilaiden erityisosaamisen esille saaminen, yhteisöllisyys ja mediatuotanto. Kehitteillä olevien konseptien lisäksi meillä on osana hanketoimintaa mahdollisuus nostaa esiin kouluilla jo tapahtuvia hyviä toimintatapoja joiden soisi yleistyvän.” kertoo projektipäällikkö Minna Torppa.