Toisilta oppimisen juhlaa kouluihin ja kaupunginosiin!

Hanketyössä sattuu ja tapahtuu. Yksi asia, jota olemme syksyn aikana lähteneet kehittelemään, on ottanut sellaisia askelia, että tästä on korkea aika muutama rivi kirjoittaa.

Miltä kuulostaisi ajatus yhteisöllisistä oppimistapahtumista, joissa niin oppilaat, opettajat, vanhemmat kuin muut koulun lähialueen asukkaat voisivat opettaa toisilleen itseään kiinnostavia asioita? Entäpä jos uusista tiedoista ja taidoista kiinnostuneet oppijat löytäisivät näistä verkostoista osaajia jakamaan erityisosaamistaan?

Sinällään idea ei ole uusi. Yhteisöllisyys on oppimisen ydinelementti, ja niin tietoja ja taitoja on jaettu ihmiskunnan alkuhämäristä asti. Kiinnostavaa tässä kuitenkin on, millaista yhteisöllisyyttä ja osallisuutta tällainen yhteisöissä tapahtuva erityisosaamisen jakaminen saa aikaan. Oppiminen on parhaimmillaan huikea kokemus. Millaisia kokemuksia yhteisöllinen oppimisen karnevaali voisi tuottaa? Entäpä mitä kaikki tämä voisi saada aikaan osana formaalia perusopetusta? Entäpä jos perinteiset opettajan ja oppilaan roolit sekoitetaan, ja jokainen pääsee esiin omine mielenkiinnonkohteineen ja intohimoineen?

Idea yhteisöllisistä oppimistapahtumista ei ole noussut tyhjästä. Seurasimme mielenkiinnolla loppukesästä Helsingissä, Lapinlahden sairaalassa Demos Helsingin järjestämää Toisilta oppimisen festivaalia (www.kouluschool.org). Tapahtuma onnistui hienosti kooten samalla asiasta kiinnostuneet osaajaverkoston. Siihen osallistui myös muutamia opettajia, jotka saivat kipinän vastaavanlaisen tapahtuman järjestämiseen omassa koulussaan. Syksyn aikana esim. Poikkilaakson koulussa on jo toteutettu kaksi Opetan-päivää, jossa oppilaat ovat opettaneet toisilleen itseään kiinnostavia asioita. Olimme seuraamassa viimeistä päivää ja huikeaa yhteisöllistä ja osallistavaa juhlaahan sekin oli. Vastaavaa on varmasti tapahtunut muuallakin, mistä emme vain ole tietoisia.

Toimintamallin kehittäminen sopii hyvin YKÄ-hankkeen agendalle ja olemme Helsingissä lähteneet osaltamme viemään sitä eteenpäin. Uusia kokeiluja on valmisteilla jo kolmessa koulussa, ja uusia kiinnostuneita tuntuu löytyvän aina kun satumme tästä kertomaan. Konsepti on myös esitelty äskettäin virastomme perusopetuslinjan johdolle, joka lähti juttuun mukaan. Niinikään kaupunkitason kehittäjäverkosto kasvaa. Viimeksi eilen perustettiin vapaamuotoinen ryhmä kehittelemään koulukonseptia eteenpäin. Liity mukaan Facebookissa! (www.facebook.com/groups/koulukouluun)

Unelmamme on, että ensi syksystä alkaen kaikissa helsinkiläisissä kouluissa ja kaupunginosissa juhlitaan! Jatketaan kokeillen ja innostuen.

YKÄ lessons: Kohti isoja unelmia

Oppilaiden osallisuuden edistäminen on hankkeen pääjuttu. Tähän liittyen olemme työstäneet metodologiaa uuden ajattelun synnyttämiseen ja toiminnan kehittämiseen. Kokeiluja on tehty keväästä alkaen useissa työpajoissa. Pari viikkoa sitten palaset loksahtivat kunnolla paikoilleen.

Toimintamalli oppilaiden osallisuuteen – niin kuin me olemme tätä käsitelleet – tiivistyy erityisesti kahteen asiaan: isoihin unelmiin ja pieniin käytännön kokeiluihin. Huippujuttuja voi syntyä vain, jos osataan visioida huippuja asioita. Kyse on siis osaamisesta. Toisaalta pelkkä unelmointi ei vielä muuta maailmaa vaan asioita täytyy lähteä tekemään. Isokin unelma on saavutettavissa, kun vain ottaa ensimmäisen askeleen käytäntöön. Kyse on niinikään osaamisesta.

Unelmoinnista. Tehtävänanto unelmointiin on suurimmassa osassa työpajoja ollut ”Miten tästä / ensi lukuvuodesta tulee paras ikinä?”. Kevään ja syksyn pajoissa oppilasryhmät ovat kaikkineen tuottaneet arviolta pari-kolme tuhatta ideaa. Ideoiden joukkoon mahtuu toki helmiä – ja asioita, joita on myös lähdetty viemään eteenpäin – mutta huomattava osa ideoinnista on koskenut parempaa kouluruokaa, opiskelun valinnanvapautta tai koulun yhteisiä tapahtumia kuten yö- ja leirikouluja, teemaviikkoja tai urheilutapahtumia. Näissä ideoissa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta ne ovat herättäneet kysymyksen, eikö oppilailta irtoa mielikuvituksellisempia tai suureellisempia ideoita. Tämä on puolestaan herättänyt kysymyksen, miten peruskoulu tukee suurten visioiden ja unelmien kehittelyn osaamista? Tulokset eivät näytä lupaavilta.

Tuskasteltuamme jo pidempään näiden ns. klassikkoideoiden parissa, päädyimme lopulta muotoilemaan uuden tehtävänannon, joka näyttää tuottavan jotain muuta. Vai miltä kuulostaa virtuaalisen opiskelukypärän keksiminen, elämän löytäminen marsista ja ympäristö- tai maailman köyhyysongelman ratkaisu? Kouluruoan kehittäminen tai koulun yhteisen teemapäivän järjestäminen tuntuvat yllättävän arkipäiväisiltä asioilta. Kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan on kuulunut: ”Mitä olette koulussanne tehneet, että maailman lehdistö on teistä kiinnostunut?”. Työskentely on jatkunut kokeilun suunnitteluun, pienten ja arkisten asioiden tekemiseen, jotka vievät unelmaa kohti. Hulluttelusta ei lopulta ole kovin pitkä matka arjen toimintaan.

Innolla odotamme hetkeä, jolloin pääsemme tätä kokeilemaan koulun ensi lukuvuoden tai jonkin oppilasryhmän toiminnan suunnittelussa. Entäpä jos ensi lukuvuoden päätteeksi oma koulu tungeksii lehdistöä?

Tätä saa kokeilla! 🙂