Pieniä askeleita, suuria harppauksia

On haasteellista aloittaa blogiteksti julkaisualustan tunnelmista, kun alustalla ei vielä ole nimeä, jolla siihen viitata. Asia on onneksi prosessissa, sillä nimikilpailu on täydessä käynnissä, ja kouluissa pohditaan soveltuvaa otsaketta uudelle, hienolle julkaisuvälineelle. Postilaatikkooni on paukahtanut jo jos jonkinlaisia nimi-ideoita, mutta koska kisa-aikaa on vielä viikon verran, ei paljasteta niitä vielä!

Alustaa siis valmistetaan ja sen sisältöä valmistellaan täydellä höyryllä. Lippulaivavideoina on tehty kokeiluja julkkishaastatteluilla. Tausta-ajatuksena on osoittaa, että oppilaat venyvät upeisiin suorituksiin – he osaavat ja pystyvät. Käytännössä me hankkeen aikuiset järjestämme haastattelulle puitteet, minkä jälkeen annamme oppilaille vapaat kädet: he suunnittelevat itse kysymykset, tekevät taustatutkimusta haastateltavan urasta, hoitavat kuvauksen, ohjauksen, äänet ja haastattelun oman näkemyksensä mukaan. Opettajat valmentavat ja hoitavat toistaiseksi myös leikkaamisen. Jälki on joka kerta yhtä upeaa: oppilailla on työhönsä täydellinen omistus. He ovat itse sisäistäneet työn tavoitteet ja merkityksen, ja ne tavoitteet on aina asetettu korkealle.

Katsoessani sivusta kuvauksesta ja ohjauksesta vastaavaa nuorta, joka tekee elämänsä toista julkkishaastattelua ja ystävällisen tomerasti pyytää Lauri Tähkää ja haastattelijoita siirtymään hieman, jotta kuvakulma olisi onnistuneempi, tunnen syvää nöyryyttä: nuori tekee työnsä vähintään yhtä hyvin kuin minä kaikkine koulutuksineni ikinä osaisin. Kun 12-vuotias istuu Sonata Arctican edessä, kääntyy kohti kameraa ja sanoo: ”Voidaanko laittaa hetkeksi poikki, mä haluaisin kysyä vielä jatkokysymyksen tuohon äskeiseen, mutta siihen tuli jo kaverilta seuraava kysymys päälle?” ja bändi kärsivällisesti odottaa, että ohjaaja, 12-vuotias kameramies, hyväksyy toimenpiteen ja ilmoittaa: ”Käy!” – silloin tuntee, että on onnistuttu jossakin aivan olennaisessa.

Oppilaiden ja heidän kanssaan työskentelevien opettajien lisäksi suuri kiitos kuuluu artisteille, jotka myöntämällä haastatteluja ja kuvauslupia meidän epätavalliselle poppoollemme mahdollistavat oppilastiimien tekemät harppaukset. Jokainen haastateltava on ollut ammattimainen, suhtautunut kunnioittavasti oppilaisiin ja heidän työhönsä ja tehnyt auliisti yhteistyötä kanssamme.

Se kertoo painavan sanansa siitä, että hanke tekee tärkeää työtä – pieni askel, suuri harppaus kerrallaan.